In the year 2014

Se on kuulkaapa nyt semmonen homma, että vuotta on puolitoista viikkoa jäljellä ja tapanani on ollu aina blogiini summata kulunut vuosi.

Tänä vuonna mulla oli elämäni raskain kevät, mahtavin kesä ja stressaavin syksy. Henkilökohtaisen elämäni tähän mennessä vaikeimmat asiat olen joutunut kohtaamaan ja käsittelemään tänä vuonna. Silti, tänä vuonna jos koskaan musta on tuntunut, että tämä se vasta on elämää. Tuntea lujasti, niin hyvässä kuin pahassa, kokea, elää, vahvistua, oppia ja arvostaa hyviä asioita. Tänä vuonna olen myös saanut uusia ystäviä, elänyt hetkessä ja nauttinut asioista paljon enemmän kuin ennen,

Niin moni asia on nyt eri tavalla kuin vuosi sitten. Samoin oli viime vuonna. Mietin nyt, että onko ens vuonna taas kaikki muuttunut, toivoisinko sitä vai asioiden olevan kuten nyt. Aika näyttää. Joitakin asioita tästä hetkestä toivoisin voivani pitää, joistakin päästä irti.

Kun mietin tätä vuotta, ehkä tärkeimpänä voisin todeta oppineeni konkreettisesti että jokainen sulkeutunut ovi on uusi mahdollisuus ja jokaista loppua seuraa uusi alku. Ellei kaikki olisi mennyt juuri näin olisin säästynyt suurilta suruilta, mutta jäänyt paitsi niin suurista iloista.

Eilen mulla oli viimeinen työpäivä nykyisessä työpaikassani, tammikuussa kutsuvat uudet haasteet. Oon päässyt remontin jälkeen takaisin kotiin, mistä olen todella onnellinen. Nyt on aika levätä, ladata akkuja, nauttia. Toivon teille kaikille ihanaa joulunaikaa ja mahtavaa uutta vuotta!

Vuoden 2014 parhaat jutut summaan kuvin ja musiikin avulla.

                                         "Kun sä elät näinä kylminä aikoina
                                           Sun pitäs pitää huoli veljistä ja siskoista
                                           Ettei kyynisys maata valloita
                                           Niin koita jaella vastaan vähän rakkautta
                                           Ettei kaikki tää suru ois hyödytöntä 
                                           Lemmen täytyis olla pyyteetöntä
                                           Kuuntele sun sydäntä älä sun mieltä
                                           Ja kyl sä tiedät et kaikki kaipaa lempee"
                                                       

                                                 

"Tää on teille hyvät ystävät

Jotka tukenasi ain pysyvät

Joiden kans me hengataan sisäl ja pihal

Ei oo pöydässämme tilaa vihalle

Tää on teille perheenjäsenet

Me tavataan vielä vaikka minne menet

Muistan kun me hengattiin sisäl ja pihal

Ei oo pöydässämme tilaa vihalle

"Tulin näin ja hävisin

Jouduin takas kadulle

Ja luulin ettei rakkautta luotu oo mulle

Sydän halki mä halusin kaiken unohtaa

Sä tipahdit jostain mun maailmaan

Ensisilmäyksellä mä sut torjun

Vanhan suruni mukana mä vielä horjun

Mut kun sä katsot muhun, oijoi

Niin mä antaudun

Pysy mun vierellä nyt ja aina

Kunnes aurinko mailleen menee

Sun lempes korvaa mun kaiken vaivan

Oot vastaus mun kaipaukseen

Niin kylmä ja pimeä on tää maailma

Ilman sua sitä jaksais en

Oi ollaan niinkuin olis meillä vaan tää ilta

Kadotaan tähän tunteeseen"

                                         

Kuulumisia

Johan tosta viime päivityksestä taas tovi vierähti. Riittäis kai sitä asiaa joka päiväkin, jotenki sitä ei vaan muka ehdi ja jaksa kirjottaa vaikka mielessä kyllä on useinkin.

Viidettä viikkoa ollaan evakossa Nupun kanssa. Putkistoremontti valmistui viime viikolla etuajassa, mutta mun vuokranantajat ovat sählänneet keittiöremontin kanssa, joten kotiinpaluu viivästyy vielä ainakin viikolla. Tää aiheuttaa mulle nyt jatkuvaa päänvaivaa, huolta ja harmia kun tosi lyhyellä varoitusajalla ilmoitetaan asioita, joiden takia en voi palata kotiin.

Maailman suurin onni tässä vaiheessa ovat läheiset ihmiset, joiden ansiosta en ole taivasalla enkä yksin asian kanssa, K-I-I-T-O-S jokaiselle mua auttaneelle ja piristäneelle.

Yleensä vastoinkäymiset tuntuu tulevan ryppäissä, joten viime aikoina harmittanut on myös ilmeisesti työn kuormittavuuden takia pettänyt selkä, jonka takia oon nyt ollu kohta kaksi viikkoa sairaslomalla. Kuukauden siedin tosi kovaa särkyä, joten ohjeistan jokaista menemäään lääkäriin ennenkuin paraneminen kestää näin kauan. Nyt näyttäis olevan jo valoa tunnelin päässä ja säryt kurissa. Kyllä sitä ihan erilailla arvostaa tervettä oloa, kun muutaman viikon elelee ihan jatkuvan säryn kanssa.

Vuosi lähenee loppuaan ja onkin ollu kyllä melkoinen vuosi. Elämän ja tunteiden koko kirjo on näyttäytynyt mun elämässä tänä vuonna ja voin kyllä todella sanoa eläneeni! :) Oon varmaan myöskin oppinut itsestäni ehkä eniten tähän asti, ja myös muista ihmisistä. Paljon on tullut viime aikoina pohdiskeltua elämän suuntaa, valintoja ja päätöksiä, riskinottoa, uskaltamista ja sitä, mikä mun elämässä sitten onkaan loppujen lopuksi tärkeintä.


                                             



Voin näin mystisesti ja ärsyttävästi todeta, että jonkinnäköistä uutta suuntaa mun elämälle on tässä havaittavissa enemmän kuin yhdellä osa-alueella, lisää tästä aiheesta seurannee kun asiat on vähän varmempia. Kunhan nyt ensin pääsis edes sinne omaan kotiin takaisin. <3

Kävin tässä läpi viime viikkojen kuvasaldoa, jos olis tänne kuvitukseksi jotain ja havaitsin, että suurin osa löytyy instragramista jo. Jos siis kiinnosta mua siellä seurailla niin täältä löytyy:  http://instagram.com/__miss__mimi

Olin koko instagram-palvelun suhteen aluksi tosi skeptinen, mut oon tykästynyt sitten kuitenkin siihen, että elämän pienien hetkien tallentaminen yhteen paikkaan on helppoa ja kuvia on kiva sieltä jälkeenpäin katsella muistellen kivoja juttuja.

Sitten viime merkinnän olen koukuttunut Sons Of Anarchy -tv-sarjaan (yks syy lienee Charlie Hunnam, namnam) sekä ryhtynyt iPhonen käyttäjäksi. Oon yrittänyt petrata vitamiinien ottamisessa, mutta ollu aivan liian laiska urheilemaan. Oon tosi altis kaamosmasennusoireille, tää pimeys vetää mun energiat todella alas. Tälläkin viikolla oon (osittain myös särkylääketokkurassa) nukkunut joka päivä kolmen tunnin päikkärit, mutta tänään ajattelin unien sijaan mennä lenkille ja siivota. Katsotaan tekiskö se energiatasoille parempaa kuin ne unet, jotka usein väsyttää vielä enemmän. Vinkkejä piristymiseen pimeän keskellä otetaan vastaan!

Semmosta sekametelisoppaa tällä kertaa tämä merkintä, taidanpa nyt oikeesti potkia itteni sinne lenkille, paranemaan päin oleva selkäkin tykkäis siitä varmasti. Yritän palata blogin pariin ahkerammin jatkossa, ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Twentynine

Sitten viime postauksen allekirjoittanut täytti 29, numeroa juhlittiin asiaankuuluvin menoin hyvässä seurassa. Oli huiput juhlat, kiitos kaikille osallistuneille, niin etkoilla kuin jatkoillakin!

Juhlien jälkeen näytti sitte tältä, onneksi hyvässä seurassa hyvän ruuan ja päiväunien kera vietetyn sunnuntain jälkeen darrapäivän siivous ei tuntunut niin kovin pahalta!

Synttärilahjaksi sain muumuassa kirjan, jonka avulla synttäriteeman mukainen sisäinen villinainen pitäs olla pikkuhiljaa löytynyt. ;)

Maanantaina, virallisena synttäripäivänä, ilostutin työkavereita muffareilla ja nautin samaisia synttärimuffinseja myös illalla kotona hyvässä seurassa. :)

Mikäli se nyt ei tästä jo käynyt ilmi niin mä rakastan synttäreitä, niin omia kuin muiden. Musta on tosi kiva, että jokainen saa itselleen yhden päivän vuodesta. :)

Toki synttärit laittaa nykyään myös vähän ajattelemaan. Maaginen kolmekymppiä lähestyy ja usein siihen liittyy asioita, mitä olis elämältään siihen mennessä halunnut. Mitä lähemmäs mä saavun kolmeakymmentä, sitä enemmän musta tuntuu että oon saavuttamassa tasapainoa ja hyvää oloa elämässäni. 28 oli tosi hyvä vuosi, oli henkisesti rankkaakin, mutta kehityin enemmän omaksi itsekseni, opin tärkeitä asioita ja oon tullut tähän, missä mulla on elämässäni tosi hyvä olla. Tärkeimpänä opin varmaan sen, että tärkeintä on nauttia hetkestä, paljon hienoa menee ohi jos elää menneisyydessä tai murehtii tulevaa.

Tänään mulla alkaa vähintään viiden viikon evakko mun omasta kodista. Linjasaneeraus, jota talonyhtiössä on valmisteltu jo vuoden, alkaa mun asunnon osalta huomenna aamulla kello 7. Vaikka mä olen tämän tiennyt jo pitkään, on se stressannut silti. Vaan muutamaa päivää ennen sain tiedon, että kämpästä noin puolet pitää olla pakattuna pois, siinä se tämä viikko rattoisasti sitten kuluikin. Ahdistaa joutua pois omasta kodista ilman omaa halua, olen tosin siinä mielessä onnekas että mun elämässä on muutama ihminen, jotka on mua todella isosti tässä asiassa auttaneet. Kiitos heidän, tänään mua ei enää ahdista, vaan lähden mun väliaikaiseen majapaikkaan ihan hyvillä mielin.

Mulla on jo jonkun aikaa ollut tosi onnekas ja hyvä olla, ihanan kesä on vaihtunut ihan kivaan syksyyn. Toivon mukaan kaikki jatkuu yhtä kivasti, niin mulla kuin teillä kaikilla muillakin. :)

Because I'm happy

Oon paristakin blogista viimeisen viikon aikana lukenut onnellisuudesta ja asioista, joista olla onnellinen. Ajatus pysäytti mut jotenkin äsken, ja mietin, että miksen kirjoittaisi itsekin onnen aiheista mun elämässä.

Oon täälläkin kertonu muutamaan otteeseen että mun alkuvuosi oli aika raskas ja ihana kesä käänsi suunnan parempaan. Tällä hetkellä elo on tasaista ja melkein joka päivä aika kivaa. Siihen on aika paljonkin syitä.

Minut tekee juuri nyt onnelliseksi...


....mun työ. Työlästä, väsyttävää, hektistä ja ajoittain raskastakin, mutta niin palkitsevaa. Keväisen työuupumuksen jälkeen oon erittäin kiitollinen mun ihanista työkavereista, varsinkin mun työtiimistä, joiden kanssa homma toimii ja kaikesta voi jutella. Pus!



....mun viikon päässä häämöttävät synttärijuhlat. Oon aivan synttärifriikki ja näitäkin juhlia oon suunnitellut elokuusta asti. Saa parhaat ystävät kasaan ja pitää kunnolla hauskaa, mikä sen parempaa!


....ystävät, tietenkin. Nähdään sitten useammin tai harvemmin, niin on mahtavaa, että tietää olemassa olevan ihmisiä jotka on aina tukena, varsinkin vaikeilla hetkillä. Love you!


....lauantai-ilta, punaviini ja tumma suklaa.


....syksy. Mun lempivuodenaika. Viileän virkistävät aamut, ihanan värikkäät puut, uuden alun tuntu.


....uudet kengät. Uusin keskiviikkona syksyn ja talven kengät kerralla, kelpaa tassutella.


...se fiilis, kun kaikki vaan on ihan hyvin. :)


...viikonloppu, kiireettömyys ja kunnon yöunet.


....tämän päivän kirja- ja ruokamessut, kivat ostokset ja äidin seura. :)



Sitten on niitä asioita, joista joku on jo kirjoittanut paremmin:

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)

Päivä kanssani

Kyl määki jos muutki! Blogeissa näkyy paljon päivä kanssani -merkintöjä ja samainen on ollut jonkun aikaa mullakin mielessä. Muistin eilen sitten heti aamusta alkaen kuvailla mun puuhiani, joten tässäpä kuvina meikäläisen lauantai! Eikä ihan mikä tahansa lauantai vaan niinkin tuore tapaus kuin eilinen. 

Heräsin kymmenen maissa, mutta nousin sängystä vasta reilu puol tuntia myöhemmin. Ehdottomasti viikonlopun parhaita puolia, se ettei oo kiire mihinkään.

Aamunaama. :D Mahtaa olla eka meikitön kuva itestäni, minkä julkaisen. Siinä myös ne kuuluisat silmälasit, jotka mulla todella harvoin näkee päässä muulloin kun kotona iltaisin ja viikonloppuaamuina.

Yleensä aamun ensimmäinen askare on kissalle ruokaa, koska muuten en saa olla rauhassa. Se on muuten jännä, miten halpismerkit maistuu parhaiten.

Neiti kuuluu tietenkin oleellisesti päivään kuin päivään. :)

Seuraavaksi jälleen yksi viikonloppuaamun lemppareista, kiireetön hetki kahvin ja blogien äärellä, kahvi lempikupista tietenkin.

Vietin aamukahvin jälkeen vielä tovin sängyssä kirjan kanssa. Mulla on yleensä ainakin neljä kirjaa kesken samaan aikaan, tällä hetkellä luen mieluiten tätä hömppää. Yleisimmin mulla valikoituu juurikin kevyt chick lit lukemiseksi.

Ja sitten suihkuun. Halpismerkeistä puheenollen, oon kovin tykästynyt noihin Lidlin hiusten- ja ihonhoitotuotteisiin, on hinta-laatu-suhde kyllä kovin kohdallaan. Hiuksista tulee pehmeät ja meikit lähtee melkeinpä parhaiten noilla Cienin tuotteilla.

 Tässä vaiheessa valitsin vaatteita. Mun vaatekaappi näyttää aina tältä, voin siivota sen mutta menee viikko ja se on samannäköinen taas, joten en jaksa vaivautua siivouspuuhiin kuin pari kertaa vuodessa. Kyllä mä tuolta löydän sen mitä tarviin eikä sinne onneks muiden tarvi tehdä asiaa. :D

Tässä välissä nautin vaatimattoman lounaani, edellisiltana tehtyä kanapastaa. Hävettää vähän, ettei sattunu edes salaattia kaveriks. Oon muutaman kuukauden ollu tosi laiska laittamaan itelleni kunnollista ruokaa. :(

Sitten hiustenlaiton....

...ja meikin aika. Huomaatka aivan ylihieno meikkipussi! En edes muista mistä ja milloin oon tuon saanu mut varmaan yli kymmenen vuotta on vanha. Kaivoin sen jostain kesällä kun tarvitsin yökylää varten meikkipussin ja se sitten jäi käyttöön. Kovin on söpö ja kaikki tarpeellinen mahtuu hyvin.

Lopputulos! Vaatteiksi valikoitui kesän aikana luottovaatteeksi noussut tuubitoppi ja perussiniset farkut. Innostuin jopa kihartamaan tukkaa vähän.

Olinkin sitten valmis ulkoilemaan, lempikengissä tietenkin. Löysin nämä alennusmyynneistä viime marraskuussa ja ovat kyllä muodostuneet nin käteviksi, sopivat minkä kanssa vaan, niin arkena kuin vähän juhlavampaankin tilaisuuteen. Halpiskengät kun ovat niin pohja toisesta meni jo puhki vaan minäpä sen kätevänä tyttönä paikkasin ja lisäsin kenkien käyttöikää. En minä vielä oo näistä valmis luopumaan!
                                                      


Tältä näyttää mun kotitalo...
                                                        

....ja tältä kotikatu.

Ilta kului hyvässä seurassa leffojen ja jäätelön kera. Illan leffat oli Rocky 4 ja Expendables, joka valitettavasti jäi kesken kun uni voitti.

Oli tosi kiva ja rento lauantai, kiitos iltaseuralle ja kiitos teille, jotka kiinnostuitte lukemaan loppuun asti. :D Kivaa viikonalkua!

The start of something new

Kesän viimeinen päivä näytti tältä. Mun mieli ei ollut yhtä seesteinen. Takana oli yks mahtavimmista kesistäni koskaan ja tuleva pelotti. Jouduin ajattelemaan yhtä suurimmista peloistani, sen asian osalta toivottavasti ei tarvitse pian pelätä enempää. :) Myös töihin paluu pelotti. Kevät töissä oli raskas ja nyt olin siirtymässä kahden 3-5-vuotiaiden ryhmässä vietetyn vuoden jälkeen alle 3-vuotiaiden ryhmään lastentarhanopettajaksi, ensimmäistä kertaa. Toivoin, että lämpimät kesäillat viinilasillisineen hyvin ystävien seurassa, aurinkoiset huolettomat päivät ja kiireetön aikataulu vois jatkua loputtomiin.

Tilalla on nyt kahden viikon ajan olleet aamukuuden herätykset, pyörällä kuljetut työmatkat, säännöllinen päivärytmi ja aikataulutettu elämä. Töihin oli mahtava palata, kun työkaverit ottivat halauksin vastaan. :) Pääsin osaksi mahtavaa työtiimiä ja uusi ryhmäni on touhukas, mutta ihana. Kolme kuukautta omalla aikataululla ja epäsäännöllisellä päivärytmillä on taannu kuitenkin sen, että energia menee edelleen lähes kokonaan töihin sopeutumiseen ja arkeen totutteluun.

Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä, että on taas oikea syy nousta sängystä aamuisin, on paljon ajaltetavaa ja tekemistä. Niin ihana kuin kesä olikin, ei pitkä toimettomuus sovi mulle. Työvuodesta tulee varmasti hyvä, iso kiitos siitä ihanille työkavereille!

Syksy on siis tullut, mun lempivuodenaika. Odotan jo viileämpiä päiviä ja ruskaa. Ja tietenkin mun synttäreitä, joihin on enää kuukausi aikaa. Bileet!

Viime lauantaina, tavoistani poiketen, suuntasin metsään kipot ja kupit kourassa.

En oo mikään metsäihminen enkä oo sitten lapsuuden ollu metsässä marjoja poimimassa. Mutta kyllähän sieltä löytyi sitä mitä lähdin hakemaan!

                     Puolukat pääsi pakkaseen talven varalle ja mustikoista syntyi piirakka. :)


                                                          

Syksy tuntuu mulle aina uudelta alulta, tänä vuonna se on sitä varsinkin. Tänä vuonna olen kokenut elämäni raskaimman kevään ja parhaimman kesän. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä syksy tuo tullessaan. :) Ikävä on kesän huolettomia päiviä, sitä kun aikaa oli mihin vaan. Näin syksynkin edetessä yritän muistaa, että edelleen, joka päivä, kaikki on mahdollista.