Päänsärkyä ja pilkkimistä

Mulle kävi nyt sit tosiaan niin, että kuukausia talonyhtiössäni käynnissä ollut putkiremontti saapuu mun kämppään ennakkotiedoista poiketen huomenna. Sain neljä päivää ennen tiedon, että seuraavaan vähintään puoleentoista viikkoon viemäreitä ei saa käyttää. Joudun siis järjestämään itseni ja kissani evakkoon tosi pienellä varoitusajalla. Stressaavaa on ollut, vaikka olenkin siinä onnellisessa tilanteessa, että mulla on useampiakin paikkoja mihin mennä ja monen ihmisen apu. Viimeisen puolen vuoden aikana on ollut aika mahtava huomata, miten paljon läheiset on valmiita auttamaan kun sitä eniten tarvitsee. Oon tosi onnekas, ootte ihania. <3

Tästä tilanteesta alkoi tulevaisuuden syvempi pohdinta. Haluanko ja jaksanko elää seuraavan vuoden remontin keskellä? Vesi ja sähkö on vähän väliä poikki, työmiehet ramppaa käytävissä ja asunnossa, käytäviltä kuuluu jatkuva pauke ja pari kertaa viikossa postiluukusta tipahtaa uusi lappu seuraavista toimenpiteistä. Kämppäni on aika kallis sen kuntoon nähden, ja varsinkin nyt kun remontti on päällä Tutkin vuokrasopimuksen ja lait läpi ja todennäköisesti mulla on muutto edessä, koska mulla ei oo sopimuksessa kohtaa, mikä velvoittais mut asumaan tietyn aikaa asunnossani. Käyn ensi viikolla mielenkiinnosta ainakin yhdessä asuntonäytössä katsomassa millaisia asuntoja olis tarjolla ja voi olla, että ensi kuun aikana pääsen uuteen kotiin.

Kissani on nyt isälläni hoidossa ja itse asun ainakin toistaiseksi poikaystävän luona. Hän ansaitsee ehkä suurimman kiitoksen avusta, tuesta ja ihan kaikesta muustakin. Ilman häntä olisin huomattavasti vaikeammassa tilanteessa.

Muru tarjosi mulle eilen breikin stressistä ja huolehtimisesta ja vei mut pilkille. :D Hän on intohimoinen vapaa-ajankalastaja ja minä avoin uusille kokemuksille, joten vietimme yhdessä mukavan päivän jäällä. Oon paljasjalkainen kaupunkilaistyttö, joten ihan hirveästi ei mulle metsässä samoilusta ja ulkoilmaharrastuksista oo kertynyt kokemusta. Nautin kuitenkin kovasti eilisestä, ulkona olemisesta tykkään, ja oli mahtavaa grillata makkaraa nuotiolla ja viettää laatuaikaa kultsin kanssa kahden. Ja saatiin me kalakin!

Oli muuten eka kerta kun pidin kalaa kädessä. :D Mulla ei varsinaisesti ollu tekemistä sen kans et se kala ylös saatiin, mut muru on ystävällisesti antanut mun ottaa siitä kunnian. :)

Viikonloppuun kuului myös lounastreffit lapsuuden ystävien kanssa. Korvaamattomat tytöt. <3

Huomenna alkaa sitten taas työviikko, huh miten nopeasti hurahti viikonloppu ohi. Hiihtoloma hiljentää meininkiä meillä päiväkodissa, ihan tervetullutta meininkiä et välillä on vähemmän lapsia. Mun viikkoon kuuluu varmasti myös tulevaisuuden pohdintaa ja mahdollisesti uusien asuntojen tutkimista. Hauskaa uutta viikkoa kaikille ja ihanaa lomaa niille, joilla sellainen on! :)

Hyvät ja huonot uutiset

Pahoittelut blogitauosta, jos minua nyt joku osasi kaivata!

Täällä päässä elämässä tapahtuu tällä hetkellä aika paljon. Mielessä pyörivät niin pitkän aikavälin päätökset (tulevaisuuden ammatillinen suunta ja koulutus) kuin yllättäen ilmaantuneet muutokset (asunnon putkiremontti, äkillinen evakko ja haaveet uudesta paremmasta asunnosta). Töissä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jatkuva pimeys ja sade väsyttää ja masentaa, talvi tuntuu loputtomalta ja kevät toteutumattomalta haaveelta. Positiivisiakin asioita riittää toki, muutosten, päätösten ja ahdistuksen kyyneleiden keskelläkin vierellä tukevasti pysyvän poikaystävän rakkaus ja tuki sekä huhtikuussa alkava kummitätiys. <3

Pari kertaa oon käynyt avaamassa blogialustan, mutta päätynyt siihen, etten julkaise mitään. Oon törmännyt julkisen blogin ongelmiin, tekis mieli kertoa kaikki mutta kun ei voi niin en oo sitten kertonut mitään. Mieli teki kuitenkin kirjoittamaan ja joku tänne on käynyt kurkkimassakin, joten tiedoksi, että elossa ollaan ja blogikin varmaan kokee piristysruiskeen kun kevättä kohti mennään ja asiat vähän selkiytyy.

Nostan tämän merkinnän pääasiaksi musiikin ja muutaman tämän hetken lempibiisin, musiikki kun lähes poikkeuksetta piristää ja auttaa mua hurjasti jaksamaan. Palataan!

Muutama ajatus

Näitä päiviä. Kun aamuherätys on liian aikainen ja viimeinen asia mikä kiinnostaa on nousta poikaystävän kainalosta ja lähteä töihin, kun vain ajatuskin stressaa. Kaupunkiretki 15 lapsen kanssa, jokainen kyseistä toimintaa kokeillut tietää mistä puhun. Normaaliakin suurempi työvoimapula töissä, josta aiheutunut jumalaton kiire, tunti ylitöitä (mun työssä se on paljon) ja kaiken päätteeksi bussi kotiin 15 minuuttia myöhässä.  
                                    



Tänään tuskin tarvii nukkumattia kovin kauaa odotella.

Istuin sitten tämän haastavan päivän päätteeksi bussiin ja mua vastapäätä istui poika, joka hymyili itsekseen koko matkan. Hän näytti siltä kuin musta tuntuu silloin, kun on tosi hyvä fiilis. Tulin sitten ajatelleeksi, että kyllä sitä kuitenkin aika onnellinen elämästään saa olla. Mulla on työpaikka, ihan kiva koti, suloinen kissa ja aivan ihana poikaystävä. Kaikki muutenkin ihan hyvin. Tosi hyvin.

Onnellisuus ei oo aina ollut mun elämässä läsnä siten, kuin se on nyt, että lähes päivittäin voin ainakin hetkittäin muistaa miten hyvin mulla on asiat ja osata olla niistä onnellinen. Viime vuonna moni asia muuttui mun elämässä paljon. Asiat, jotka vielä vuosi sitten ajattelin mun suurimmiksi peloiksi, kävi toteen. Ajattelin silloin, etten selviäisi ikinä. Tässä sitä nyt kuitenkin istutaan ja voin melkein sanoa, että mulla on asiat paremmin kuin koskaan. Yllätyin itsekin siitä, miten paljon vahvuutta itsestäni löysin elämäni haastavimmilla hetkillä.

Aina löytyy syitä valittaa, mut aina pitäis kuitenkin muistaa olla onnellinen kaikesta siitä hyvästä mitä on. Tämä elämä kun kuitenkin on sellaista, että ikinä ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja onnellisuudessa niin paljon on kiinni itsestä. Kun mulla oli vaikeinta, päätin vain, että tästä on nyt vaan mentävä eteenpäin. Uskon, että juuri se ajattelu on syynä siihen, miksi noin puoli vuotta sitten mun elämässä alkoi tapahtua niin paljon hyviä asioita. Olen myös ajatellut, että ehkä kaikki tapahtuu ja tuntuu niin hyvältä siksi, koska pitkän ajan jälkeen olen uskaltanut vihdoinkin tehdä juuri sen mitä itse haluan ja nauttia kaikesta täysillä.

Sellaista vain tänään mietin, kun kuitenkin tunsin itseni onnelliseksi, vaikka niin moni asia olisi tänään voinut sen tunteen estää. :) Asiasta voisin kirjoittaa syvällisemminkin, herkistelläkin, mutta se jää toiseen kertaan. Jotain ajatuksia vain halusin laittaa ylös tänäänkin. Pitkä, tapahtumarikas päivä teki tehtävänsä ja oma sänky ja pitkät yöunet houkuttelee jo kovasti. Vielä kaikkein tehokkain rentoutumishetki edessä: pari jaksoa Sinkkuelämää ja vähän jätskiä. Hyvää yötä. :)

Back in business

Blogissa oli pieni saikkuilu- ja seurapiiritauko, mutta kylläpä oli jo ikävä kirjoittamaan!

Minkäänlaisena yllätyksenä ei tullut, että viime viikon nieluviljely näytti positiivista angiinalle ja oon jälleen kerran antibioottikuurilla. Kannatti kyllä hoitaa itsensä kuntoon, koska olo on nyt viikontakaiseen verrattuna aivan loistava. Opinpa tästä myös sen, että jatkossa en aikaile lääkäriin menolla.

Mutta se niistä sairaskertomuksista, nyt vähän viime päivistä kuvina.




Ilahdutin itseäni perjantain palkkapäivänä uusilla buutseilla, jotka pääsivät heti viikonloppuna ulkoilemaan poikaystävän tuparien kunniaksi. Paranin onneksi juuri parahiksi bileitä varten.




Käytiin viime viikolla kyläilemässä ja sieltä löytyi näinkin söpö karvakorva. :)



Aikaa oli paljon kynsien värkkäilyyn, tässä parit lempparit.






 

Nyt on siis taas aloitettu arki (mitä hirveimmässä harmaassa loskakelissä, kesämullenythetienjaksaoottaa) ja tällä kertaa varmaan päästään pidemmälle kuin tiistaiaamuun näissä työpäivissä. :D

Alan tosiaan nyt hiukan jo kypsyä tähän ikuisuuden pitkään talveen ja kevät ja kesä on mielessä joka päivä. Toisaalta pitäis kai olla tyytyväinen, että talvi jatkuu vielä, kevät kun pitää sisällään myös suuria ammatillisia ja elämän suuntaa koskevia päätöksiä. Nämä pohdinnat ja päätökset päätyvät varmaan tännekin sitten jossain vaiheessa kun ovat sillä mallilla.

Kesä on mulla mielessä myös siinä suhteessa, että oon tänään kokeillut jo viime kesän vaatteita että miltäs ne näyttää päällä ja kotiasuksi päätyi viime kuukausien pyjamahousujen ja kaksien villasukkien sijaan toppi ja sortsti. Mulla taitaa tosiaan olla aika pitkä odotus eessä...

Mun asunto on viime aikoina toiminut mulle lähinnä varikkopysäkkinä, oon oleillut enemmän poikaystävän luona. Eilen illalla kotiuduttiin vaihteeksi tänne. Tämän alkuviikon vapaa-ajat pitääkin nyt sisällään kotoilua, etenkin siivousta ja pyykkäystä. En muista milloin viimeksi mun pyykkikori on pursunnut niin yli kuten tänään, oon aika fanaattinen pyykin suhteen ja pesen yleensä noin kolme koneellista pyykkiä viikossa. Tiskaus ja pyykkäys on mun lempparikotihommat, aika moni taitaa inhota niitä? Voin mielelläni tulla muidenkin luo näihin puuhiin, ruokapalkalla!

Mun taitaa olla nyt aika imuroida, ei oo hetkeen ollut myöskään niin kauheita pölyvillakoiria nurkissa kuin nyt... Hauskaa viikkoa kaikille!



P.S. Tänään tulee tasan puoli vuotta siitä, kun tapasin poikaystäväni ensimmäistä kertaa. <3

Ensimmäinen ja viimeinen kuva weheartit.com