Aikalisä

Jassoo, meikäläinen olis sit taas sairaslomalla... Muutama päivä sitten pukkas epämääräisen pahan olon, jota seuras flunssan oireet, jotka sitten eilen johti äänen katoamiseen. Oli sitte marssittava taas työterveyteen, kun meikäläisen työssähän ei tee yhtään mitään, jos ääni ei kulje. Hoitajatäti arveli sitten, että on paras ottaa nieluviljely, kun ei kurkkuun katsomisen jälkeen voinu sulkea angiinaa pois. Siellähän se aamupäivä sitten meni rattoisasti kun istui puolitoista tuntia labrajonossa, huomenna sitten kuulee, että onko edessä jälleen yksi antibioottikuuri. Yritin jo viimeksi saada lääkäriaikaa, että voisin jutella nielurisojen poistosta, eihän tällainen jatkuva angiinan sairastaminen ihan hauskaakaan ole. Turun kaupungin työterveydestä ei kuitenkaan hirveesti hyvää sanottavaa ole, joten tuota lääkäriaikaa en koskaan saanut. Huomenna ajattelin kyllä kysäistä asiasta uudelleen, ei oo hyväksi meinaan myöskään tuo jatkuva antibiootin nieleskely.

Äänenlähtö on ollut parina vuotena meikäläisen jokakeväinen vitsaus, epäilen et katupölyllä ja siitepölyllä on varmaan asian kans tekemistä sen lisäks et töissä joutuu käyttämään ääntä paljon. Kuumetta mulla ei oo tällä kertaa ollut, joten nyt täällä sitte ollaan vaan hipihiljaa.

Mulla taisi kyllä kroppa pettää tällä kertaa ihan stressin takia. Yleensä mulla kroppa ilmoittaa kyllä sitten kun mennään liian lujaa, meikäläinen ei sitä perfektionistina oikeen meinaa ite ajoissa tajuta. Omasta itsestä huolehtiminen on tänä vuonna jäänyt pahasti taka-alalle vaikka se oli ainoa uudenvuoden lupaus minkä tein. Työasioista en sen enempää voi täällä jutella, mutta raskasta on ollut eikä varhaiskasvatus alana oo mikään helpoin. Fyysinen ja henkinen kuormitus, omalla persoonalla työskentely, jatkuva sosiaalisten suhteiden ristituli ja siihen päälle vielä resurssipula, liian isot ryhmät ja aivan liian pieni palkka työn tärkeyteen ja vaativuuteen nähden. Kaikesta kuitenkin oppii, eniten juurikin niistä vaikeimmista hetkistä.

Nyt olikin sitten ihan hyvä pysähtyä ja tässä ääntä takaisin odotellessa on hyvä miettiä suuntaa tulevalle ja varsinkin sitä, miten itsestä voisi pitää jatkossa huolta paremmin.

Onneksi, onneksi nyt ollaan vihdoin menossa selkeästi kevättä kohti, voi mitkä kelit on täällä päin ollut viime päivinä! Voihan se olla ettei tämä tästä kesäksi vielä käänny, mutta ehkä ne muutamat kylmätkin päivät vielä sietää kun on jo niin valoisaa ja voi aurinko minkä teet mielialalle. :)

Viime maanantaina saatiin kuitenkin vielä sen verran lunta, että lapset saivat kuin saivatkin metsäretkellä lumiukon aikaseksi. :D


                                                      

Toi ukko tiivistää aika hyvin tämän talven...



Sitten viime näkemän on meikäläisen hiusvärikin päivittynyt, tähän siis pakollinen pärstäkuva!

                                                  

Minun äiskä on mun luottokampaaja ja kyllä onnistui värin kanssa tällä kertaa, tykkään! Halusin tummemman ja osukin just oikein silmien väriin. Kyllä se äiti vaan osaa. :)

Viime perjantaina juhlittiin murun kanssa puolivuotispäivää, kyllä aika vaan hujahtaa nopeasti. Varsinkin silloin kun on ihanaa. :) Käytiin päivän kunniaksi syömässä ravintolassa nimeltä Hiili, petyttiin kyllä vähän ruuan laatuun, niillä hinnoilla saa parempaakin. Paikka oli viihtyisä kyllä ja täydellinen treffipaikka, mut ei kyllä voi ruuan puolesta suositella.


Oon nyt sitten tosiaan vielä pari päivää saikulla ja mua viihdyttää uusimmat ostokset tv- ja elokuvaviihteen saralta.

                                           

Vampyyripäiväkirjojen kaks ekaa kautta vahtasin hyvin koukuttuneena muutama vuosi sitten ja homma tyssäs sit kiireiden takia kolmannen kauden puoleen välin. Tuon eka kauden nappasin nyt alelaarista muistia virkistämään ja mikäpä paremmin piristäis sairastupaa kuin Justin Timberlake. ;)

Voi olla et tämänkertainen sairasloma lisää merkintöjen tiheyttä täällä blogissa, pari ideaa on tuolla luonnoksissa jo. Nyt meikäläinen hipsii takaisin peiton alle ja laittaa dvd:t pyörimään. Kuullaan!