Kesän viimeinen päivä näytti tältä. Mun mieli ei ollut yhtä seesteinen. Takana oli yks mahtavimmista kesistäni koskaan ja tuleva pelotti. Jouduin ajattelemaan yhtä suurimmista peloistani, sen asian osalta toivottavasti ei tarvitse pian pelätä enempää. :) Myös töihin paluu pelotti. Kevät töissä oli raskas ja nyt olin siirtymässä kahden 3-5-vuotiaiden ryhmässä vietetyn vuoden jälkeen alle 3-vuotiaiden ryhmään lastentarhanopettajaksi, ensimmäistä kertaa. Toivoin, että lämpimät kesäillat viinilasillisineen hyvin ystävien seurassa, aurinkoiset huolettomat päivät ja kiireetön aikataulu vois jatkua loputtomiin.
Tilalla on nyt kahden viikon ajan olleet aamukuuden herätykset, pyörällä kuljetut työmatkat, säännöllinen päivärytmi ja aikataulutettu elämä. Töihin oli mahtava palata, kun työkaverit ottivat halauksin vastaan. :) Pääsin osaksi mahtavaa työtiimiä ja uusi ryhmäni on touhukas, mutta ihana. Kolme kuukautta omalla aikataululla ja epäsäännöllisellä päivärytmillä on taannu kuitenkin sen, että energia menee edelleen lähes kokonaan töihin sopeutumiseen ja arkeen totutteluun.
Tuntuu kuitenkin tosi hyvältä, että on taas oikea syy nousta sängystä aamuisin, on paljon ajaltetavaa ja tekemistä. Niin ihana kuin kesä olikin, ei pitkä toimettomuus sovi mulle. Työvuodesta tulee varmasti hyvä, iso kiitos siitä ihanille työkavereille!
Syksy on siis tullut, mun lempivuodenaika. Odotan jo viileämpiä päiviä ja ruskaa. Ja tietenkin mun synttäreitä, joihin on enää kuukausi aikaa. Bileet!
Viime lauantaina, tavoistani poiketen, suuntasin metsään kipot ja kupit kourassa.
En oo mikään metsäihminen enkä oo sitten lapsuuden ollu metsässä marjoja poimimassa. Mutta kyllähän sieltä löytyi sitä mitä lähdin hakemaan!
Puolukat pääsi pakkaseen talven varalle ja mustikoista syntyi piirakka. :)
Syksy tuntuu mulle aina uudelta alulta, tänä vuonna se on sitä varsinkin. Tänä vuonna olen kokenut elämäni raskaimman kevään ja parhaimman kesän. Nyt odotan mielenkiinnolla mitä syksy tuo tullessaan. :) Ikävä on kesän huolettomia päiviä, sitä kun aikaa oli mihin vaan. Näin syksynkin edetessä yritän muistaa, että edelleen, joka päivä, kaikki on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti