torstai 29. lokakuuta 2015

Chillax

                                        



Tuli nyt sitten tällanen pakkopaussi suht kiireiseen arkeen, kun nousi edellisyönä kuume, tuli kurkku tosi kipeäksi ja tuntui niinkuin olis jyrän alle jäänyt, joka paikkaa särki. Lääkäri totesi virustaudiksi vaan eli lepoa ja lepoa. Huomenna tulee tosin uusi lääkärireissu kun lämpöä on ollut vielä tänäänkin ja kurkkukipu vaivaa, enkä saanut eilen kuin tämän päivän sairaslomaa. Sinänsä miettii että olishan sitä kai voinut loppuviikon kirjoittaa kun harvemmin tuollasista kai päivässä parantuu? Sen verran on iän myötä oppinut, että omalla kustannuksella on turha töihin mennä, se kostautuu varmasti, eli oikeasti kipeenä jään kyllä kotiin, vaikka muuten työmoraali mulla on todella korkea. Mieluummin sairastaa kerralla ja parantuu kunnolla kuin ottaa jotain ikäviä jälkitauteja ja pahentaa tilannetta. Eilinen meni vielä siinä, että piti bussilla mennä keskustaan lääkäriin ja bussiaikataulujen takia reissu venyi. Oli kyllä niin hirveä olo, että usko meinas loppua kesken matkan että pääseekö sitä kotiin koskaan. Nyt reilu 24 tuntia täysin vuodelevossa olleena alkaa hiukan jo tuntua paremmalta.


                                        

Oonkin nyt ollut jo pidemmän aikaa terve, mitä oon itsekin ihmetellyt. Kevätpuolella sairastin pari angiinaa ja pari muuta kurkkukipuilutautia, niin oli kiva että kroppa kesti näinkin kauan kesäloman jälkeen stressiä ja pöpöille altistumista. Ei oo mun työ tosiaan se helpoin kun kaikenmoiset taudit siellä pyörii ja muksuilta helposti tarttuu. Melko stressaava viikko oli menossa ja mun kroppa sitten yleensä kyllä kertoo kun pitää pysähtyä, niin nytkin. Sen on myös iän myötä oppinut, että itseään on kuunneltava, kun oma terveys on kuitenkin tärkein.

                                               

Oon tässä nyt sitten ehtinyt tsekata mitä tosi-tv:n puolella on tapahtunut, kun ei tuu pahemmin nykyään telkkaria kateltua. Netflixistä katellaan miehen kanssa sarjoja (eilen löydettiin uus aika lupaava, Gotham), Posse taitaa olla ainoa mitä telkkarista seurataan, sekin katotaan kyllä netistä omalla ajalla. Tänään on tullu sitten töllötettyä ties mitä hömppää, valitettavasti jäin sitte koukkuun Suomen Paratiisihotelliin. :D Vielä on pari tuntia aikaa ennen miehen kotiutumista ahmia muutama jakso niin voi sitten yhdessä kattoa jotain vähän laadukkaampaa.

On jotenki käsittämätöntä, että tää vuosi lähestyy jo loppuaan. Mietittiin just miehen kanssa viime viikolla, että meidän eka tapaamisesta on jo yli puolitoista vuotta eikä se tosiaan jotenkin tunnu siltä. Puolitoista vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta... Kolmen kuukauden päästä oon asunu täälläkin jo vuoden, ja sekin on jotenkin outo ajatus. Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika vaan menee, ja tavallaan aika myös menettää merkityksensä. Yhtäkkiä on just vuosi tai kaks mennyt, eikä sitä oikeen osaa ajatella enää onko ollut pitkä vai lyhyt aika. Kai siitä sitten jotenkin tulee myös se, että entistä enemmän yrittää nauttia jokaisesta hetkestä kun niin pian se on jo mennyt.




Itsestäni oon huomannut viime aikoina myös sen, etten ajattele enää yhtä paljon, että joskus sitten. Jos haluan jotain, teen tarvittavat asian sen eteen. Jos haluan mennä johonkin tai tehdä jotain, en odota enää sitä "oikeaa aikaa", koska eihän sitä aikaa vaan loputtomiin ole. Siitä huomaan ehkä parhaiten, että jotain henkistä kasvua on tapahtunut, verrattuna kymmenen vuoden takaiseen aikaan. 

                                      




Osittain varmaan aika menee nopeasti myös siksi, että mulla on tällä hetkellä kaikki tosi hyvin. Olen onnellinen, ihanassa parisuhteessa ja siinä mielessä mielekkäässä työssä, että saan toteuttaa ja haastaa itseäni. Ei oo mitään suurempia kriisejä tai suruja, jotka sais toivomaan ajan menevän nopeammin. Pitää olla siitäkin tosi kiitollinen. Tällainen elämänvaihe on tavallaan myös tosi pelottava, kriisejäkin elämässä kokeneena on oppinut pelkäämään, että jossain vaiheessa aina romahtaa, kun niin käynyt ennenkin. Onneksi enemmän kuitenki osaa nauttia siitä onnesta mitä on saanut, ja ymmärtää sen myös, että itse jokainen onnensa tekee.

Taidanpa vetäytyä nyt syvemmälle peiton alle ja saada katsottua jo ilmestyneet Paratiisihotellin jaksot ennen miehen kotiutumista. Hauskaa loppuviikkoa!

torstai 22. lokakuuta 2015

Arkihöpinää

Jes, blogiaikaa! Ulkona sataa jo toista päivää, niin eipä hirveesti houkutellu lähtee lenkille enää kun työmatkapyöräilystäkin on vaatteet vielä kuivumassa. Sinänsä harmillista, koska olis kyllä tehnyt mieli vielä käydä lenkillä, mutta toisaalta ihan mukava kökötellä takkahuoneen lämpimässä villasukat jalassa kelailemassa elämää. :) Kynttilät ja teemuki puuttuu, mut nekin varmaan ehtii vielä.





Ihan arkikuulumisia ajattelin kerrankin laittaa kun näin pian sitten edellisen merkinnän tulee seuraava.

Oon tässä viime aikoina huomannut, että aika paljon aikaa löytyy arkisinkin moneen asiaan, kunhan sen erikseen tekee. Mulla se on tarkoittanut kalenteriin asioiden ylös kirjoittamista. Oon ollut koko aikuisikäni tosi huono käyttämään kalenteria, pääasiassa koska mulla on tosi hyvä muisti niin oon nähnyt sen vähän turhana Mut se on sitten kai vanhuus mikä on ajanut siihen, että kun asiat lukee kalenterissa niin ne pysyy paremmin järjestyksessä päässä ja tulee paremmin tehtyä sitä mitä pitää, ja haluais.

Oon viime aikoina kirjoitellut ylös esimerkiks ne liikuntajutut mitä haluaisin viikolla tehdä ja suunnitellut ne työvuorojen mukaan, ettei sitten voi vedota siihenkään ettei ole aikaa. Töissä oon kirjoitellut tehtäviä asioita päivien kohdalle, niin tulee sitten tehtyä edes ne tärkeimmät kun kaikkeen ei aina oo aikaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu et sitä aikaa tulee kun kirjoittaa ylös mitä käytössä olevalla ajalla vois tehdä. Hyvin suunniteltu jne. Jää sitte aikaa myös tällaisiin juttuihin mihin vielä pari kuukautta sitten ei tuntunu millään arkisin olevan aikaa, niinkuin blogi.




Eksyin kesän lopulla lukemaan ihanaa parisuhdeblogia (http://annajasebastian.indiedays.com/), josta poimin meidän parisuhteen arkeen kuulumisten vaihdosta työpäivän jälkeen. Ollaan otettu tavaksi, että syödään yhdessä lämmin ruoka alkuillasta kun ollaan molemmat tultu töistä ja siinä samalla käydään työpäivät läpi kertomalla yksi positiivinen ja yksi negatiivinen asia työpäivästä. Niinkuin tuolla blogissakin luki niin helposti asiat kuittaa vaan sanomalla "ihan hyvin", mikä ei sitten taas kerro oikeestaan mitään päivästä. Ja sitten jos sattuu olemaan huonompi päivä niin ei jää turhaan negistelemään kun valitsee vaan sen yhden kurjan jutun ja saa kertoa ja käsitellä sen. On muuten ollut tosi kiva juttu tämä. Meillä on tosi erilaiset työt, eikä kumpikaan oikeen tiedä toisen työstä käytännössä paljoakaan niin tulee paljon enemmän käytyä juttuja läpi.

Oon tosiaan tehnyt vähän suunnitelmaa miten sais lisättyä liikuntaa arkeen, ja tällä viikolla onkin tullut jo ihan kivasti lisäliikuntaa iltaisin. Tykkäsin parisen vuotta sitten pilateksesta kovasti ja sen oon aloittanut taas. Työmatkat tulee tosiaan pyöräiltyä päivittäin, mihin oon taas tykästynyt kovasti. Pääasiassa siksi kun saa ite päättää aikatauluistaan eikä tarvii juosta bussien mukaan ja odotella pysäkillä, ja onhan se reilu puol tuntia pyöräilyä päivässä tosi hyvää liikuntaa. Kyllä oon sen itessäni huomannut, että hyvää on tehnyt. Mietin jopa, että jospa olisin niinkin reipas, että pyöräilisin koko talven läpi. Tuli sitä melko extremeolosuhteissa Oulussa tehtyä kolmisen vuotta, joten vois hyvinkin yrittää. Jos ihan karsea keli iskee niin meneehän sitä noita busseja tuosta sitten. Täällä syrjempänä kaupungista tosiaan vaan vähän harvemmin niin joutuu aikatauluttamaan ihan eri tavalla työmatkoja, menemään töihin aiemmin tai odottelemaan töissä työpäivän jälkeen, että bussi tulis. Pyörällä on niin mukavan vapaata, ja on kiva et samalla tulee tehtyä terveysteko itselle. :)


                                                  

Lokakuu on mennyt jotenki ihan tajutonta vauhtia, tuntuu, että ihan vastahan se syyskuu loppu, mutta ens viikolla on jo marraskuu. Kuukauden päästä alkaa töissä jo jouluaskartelut ja joululaulujen opettelu. Tämäkin viikko meni kuin hujauksessa, huomisen perjantain otan kyllä ilolla vastaan. Viikonlopuksi olis tiedossa illallista tuttujen pariskuntien kanssa ja ihan pitäis kaupungin yöelämääkin pitkästä aikaa tsekata. Eipä oo aikoihin tullu sillä tavalla liikenteessä oltua, siitäkin sen huomaa kun ikää tulee lisää, ettei oikeen enää huvita. Ihan innolla kuitenkin silloin tällöin laittautuu ja käy jossain, tekee parisuhteellekin hyvää kun käy yhdessä vähän tuulettumassa. :)

Semmoset höpinät sitten tällä kertaa, pitänee kohta valmistautua ruokkimaan lemmikit ja käyttämään koira ulkona, sitten on mieskin varmaan jo iltatöistä kotona niin voi loppuillaksi käpertyä kainaloon syysillan sadetta ja pimeyttä karkuun. Kivaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

30 and fabulous

Jahas, se olis sitte eka blogimerkintä kolmekymppisenä. Tulihan tota merkkipaalua juhlittua oikeen moneen otteeseen. Onhan se ajatuksia herättänyt elämän suunnasta ja siitä mitä sitä sitte oikeesti haluaa. Ehkä sitä moni havahtuu tässä vaiheessa siihen, et ei tässä enää nuorruta, minä ainakin. Tärkeintä on et on hyvä olla, ja sen eteen haluaa tehdä töitä, ja sellaisia päätöksiä mitkä edesauttaa hyvää oloa ja tasapainoa.           

En nyt tiedä voiko tätä ikäkriisiks kutsua, mut paljon on tullut asioita pohdittua juurikin sen pohjalta, miten tärkeää on et voi pääasiassa nauttia jokaisesta päivästä eikä halua enää tavallaan tuhlata aikaa ajatellen, että kyllä mä sitten joskus. Mutta, askel ja päivä kerrallaan, katsellaan mitä tulevalla on taskussaan ja miten siihen itse keksii vaikuttaa. :)

Niin moni asia loksahti melko yllättäen kohdalleen viimeisen vuoden aikana, et siitäkin on kai aika hämmentynyt vieläkin. Oon saanut, ja on mahdollisuus saada sellasia asioita, joista pitkään haaveilin kaikkein eniten. Välillä musta tuntuu, että oon saanut niin paljon, etten oikeen osaa tai ehdi edes iloita kaikesta. Positiivinen ongelma kai sekin.

Onhan se ikä tosiaan vaan numero, vaikka sitä tuleekin nyt vähän eri tavalla ajateltua kuitenkin. Mulle sanottiin että kolmekymppiset on paljon tasaisempi kymmen kuin kaksikymppiset, joten eiköhän nämä päänsisäiset mylleryksetkin tästä tasotu ja asetu. Niin on elämä asettunut uomiinsa ennenkin, eikä sitä ainakaan ylimääräinen murehtiminen koskaan paranna.

Oikeena synttäripäivänä tuli oikeutetusti kippisteltyä kultahippukuoharilla lahjaksi saadusta samppanjalasista. :)

 

Mitäs sitte muuta viime aikoina?

Sain vihdoinkin uuden puhelimen!

 

Mieheltä synttärilahjaksi. Mies on kova tutkimaan hinta-laatusuhteita ja laitteiden ominaisuuksia, loppusuoralle puhelinta valitessa pääsi kolme luuria, joista vertailun voitti Huawei Honor 6. Paljon hyvää oon Huaweista jo pidempään lukenut, ja oon ollut tyytyväinen valintaan tämän parin viikon perusteella. Miellyttää niin luurin ulkonäkö kuin toimivuus ja ominaisuudet. Kotiin saapui samalla reissulla myös PS4, kun pitihän miehenkin joku lelu saada itelleen. :D

Viime viikonloppu oltiin Hesassa, vähän niinkuin mun synttärireissulla. Yövyttiin hotellissa, käytiin keskustassa syömässä ja reissun pääasiahan oli Hartwall Areenan Ela Show.




En nyt tiiä oonko hirveesti asiasta kirjoitellut mut viimeiset pari vuotta Elastinen on aika pitkälti ollut mun suosikkiartisti. Hänen musiikki on auttanut pysymään positiivisena vaikeissa elämäntilanteissa, ja arvostan aika pitkälle kaverin ammattitaitoa, positiivisuutta ja uskoa unelmiinsa. Aika hienoa oli todistaa sitä, miten 16 vuoden jälkeen mies veti areenan täyteen, ihan samalla energialla kuin pienemmilläkin keikoilla mutta täytti isomman tilan loistavasti. Showsta jäi tosi hyvä mieli, varsinkin kun Iso-H pääsi myös nauttimaan suosiosta ja Fintelligens sai arvoisensa kunnian. Eipä tuota keikkaa turhaan kahdeksaa kuukautta odoteltu, ja sitä varten Hesaan asti matkattu.

Syömässä käytiin Grill It -nimisessä mestassa ja tykättiin kovasti. Tsekattiin sama paikka Turussa mun synttärinä, ja oli kyllä yks parhaista ravintolakokemuksista meille molemmille. Turussa paikka sijaitsee Marina Palacen alakerrassa Linnankadulla, jos jotakuta kiinnostaa tsekata. Voin lämpimästi suositella, aivan loistavaa ruokaa, erittäin hyvää palvelua ja ihana tunnelma jokirantanäkymällä. Vähän fine dining -fiilistä, mut kuitenkin reilunkokoisilla annoksilla.

Jotta oma pärstä ei pääse kokonaan blogista unohtumaan niin kerrottakoon että sain äidiltä lahjaksi uuden automaattikihartimen, jota on tullut ahkerasti viime päivät kokeiltua, alla olevin tuloksin:


 Tykkään! Mun tukka on vähän vaikee käsiteltävä, tulee joko liian käkkärä tai sitte kiharat ei pysy vaan tolla uudella laitteella onnistuin, tuli kivat kiharat ja ne pysyi tosi hyvin, jipii! Tästä tuli mieleeni, että jossain vaiheessa teen varmaan merkintää mun kosmetiikka- ja kauneudenhoitosuosikeista, kyseinen osa-alue kun on aika lähellä mun sydäntä. Ja ehkä siitä joku muukin sais vinkkiä itelleen.

Oon ollut tässä viime päivät syyslomalla, aikalailla tarpeeseen on kyllä tullut. Mies on tehnyt pitkää työpäivää ja oon ollut lähinnä itekseni kotona, hoidellu taloutta, tehnyt ruokaa, lenkkeillyt, nukkunut pitkään ja lueskellut. Tällainen on ollut työn alla myös. :D

 

Siitä värittämisestä mainitsinkin aiemmin, mutta ei ollut kuvia näyttää, niin tässä muutama muu syksyn tuotos. On se vaan niin tehokas rentoutumiskeino!






Huomenna alkaa sitten taas työarki. Onneksi on ollut tosi nätti syksy, oon hirveän taipuvainen masentumaan ja väsymään pimeydestä, silleen varmaan vaikeimmat hetket vuodesta alkaa olla pikkuhiljaa edessä. Löydettiin onneksi nallekarkin muotoisia ja -makuisia monivitamiineja, niin niitä muistaa ainakin ottaa. :D

Kivaa alkavaa viikkoa hei kaikille ja jaksamista syksyyn! Minä yritän nyt saada väritettyä ton kukkakuvan loppuun ennenku loma on kokonaan ohi. :D