Tuli nyt sitten tällanen pakkopaussi suht kiireiseen arkeen, kun nousi edellisyönä kuume, tuli kurkku tosi kipeäksi ja tuntui niinkuin olis jyrän alle jäänyt, joka paikkaa särki. Lääkäri totesi virustaudiksi vaan eli lepoa ja lepoa. Huomenna tulee tosin uusi lääkärireissu kun lämpöä on ollut vielä tänäänkin ja kurkkukipu vaivaa, enkä saanut eilen kuin tämän päivän sairaslomaa. Sinänsä miettii että olishan sitä kai voinut loppuviikon kirjoittaa kun harvemmin tuollasista kai päivässä parantuu? Sen verran on iän myötä oppinut, että omalla kustannuksella on turha töihin mennä, se kostautuu varmasti, eli oikeasti kipeenä jään kyllä kotiin, vaikka muuten työmoraali mulla on todella korkea. Mieluummin sairastaa kerralla ja parantuu kunnolla kuin ottaa jotain ikäviä jälkitauteja ja pahentaa tilannetta. Eilinen meni vielä siinä, että piti bussilla mennä keskustaan lääkäriin ja bussiaikataulujen takia reissu venyi. Oli kyllä niin hirveä olo, että usko meinas loppua kesken matkan että pääseekö sitä kotiin koskaan. Nyt reilu 24 tuntia täysin vuodelevossa olleena alkaa hiukan jo tuntua paremmalta.
Oonkin nyt ollut jo pidemmän aikaa terve, mitä oon itsekin ihmetellyt. Kevätpuolella sairastin pari angiinaa ja pari muuta kurkkukipuilutautia, niin oli kiva että kroppa kesti näinkin kauan kesäloman jälkeen stressiä ja pöpöille altistumista. Ei oo mun työ tosiaan se helpoin kun kaikenmoiset taudit siellä pyörii ja muksuilta helposti tarttuu. Melko stressaava viikko oli menossa ja mun kroppa sitten yleensä kyllä kertoo kun pitää pysähtyä, niin nytkin. Sen on myös iän myötä oppinut, että itseään on kuunneltava, kun oma terveys on kuitenkin tärkein.
Oon tässä nyt sitten ehtinyt tsekata mitä tosi-tv:n puolella on tapahtunut, kun ei tuu pahemmin nykyään telkkaria kateltua. Netflixistä katellaan miehen kanssa sarjoja (eilen löydettiin uus aika lupaava, Gotham), Posse taitaa olla ainoa mitä telkkarista seurataan, sekin katotaan kyllä netistä omalla ajalla. Tänään on tullu sitten töllötettyä ties mitä hömppää, valitettavasti jäin sitte koukkuun Suomen Paratiisihotelliin. :D Vielä on pari tuntia aikaa ennen miehen kotiutumista ahmia muutama jakso niin voi sitten yhdessä kattoa jotain vähän laadukkaampaa.
On jotenki käsittämätöntä, että tää vuosi lähestyy jo loppuaan. Mietittiin just miehen kanssa viime viikolla, että meidän eka tapaamisesta on jo yli puolitoista vuotta eikä se tosiaan jotenkin tunnu siltä. Puolitoista vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta... Kolmen kuukauden päästä oon asunu täälläkin jo vuoden, ja sekin on jotenkin outo ajatus. Mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aika vaan menee, ja tavallaan aika myös menettää merkityksensä. Yhtäkkiä on just vuosi tai kaks mennyt, eikä sitä oikeen osaa ajatella enää onko ollut pitkä vai lyhyt aika. Kai siitä sitten jotenkin tulee myös se, että entistä enemmän yrittää nauttia jokaisesta hetkestä kun niin pian se on jo mennyt.
Itsestäni oon huomannut viime aikoina myös sen, etten ajattele enää yhtä paljon, että joskus sitten. Jos haluan jotain, teen tarvittavat asian sen eteen. Jos haluan mennä johonkin tai tehdä jotain, en odota enää sitä "oikeaa aikaa", koska eihän sitä aikaa vaan loputtomiin ole. Siitä huomaan ehkä parhaiten, että jotain henkistä kasvua on tapahtunut, verrattuna kymmenen vuoden takaiseen aikaan.
Osittain varmaan aika menee nopeasti myös siksi, että mulla on tällä hetkellä kaikki tosi hyvin. Olen onnellinen, ihanassa parisuhteessa ja siinä mielessä mielekkäässä työssä, että saan toteuttaa ja haastaa itseäni. Ei oo mitään suurempia kriisejä tai suruja, jotka sais toivomaan ajan menevän nopeammin. Pitää olla siitäkin tosi kiitollinen. Tällainen elämänvaihe on tavallaan myös tosi pelottava, kriisejäkin elämässä kokeneena on oppinut pelkäämään, että jossain vaiheessa aina romahtaa, kun niin käynyt ennenkin. Onneksi enemmän kuitenki osaa nauttia siitä onnesta mitä on saanut, ja ymmärtää sen myös, että itse jokainen onnensa tekee.
Taidanpa vetäytyä nyt syvemmälle peiton alle ja saada katsottua jo ilmestyneet Paratiisihotellin jaksot ennen miehen kotiutumista. Hauskaa loppuviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti