Nyt ollaanki sit keväässä jo, vihdoinkin. Oli jotenkin pitkä ja raskas talvi. Oon ollut ennen tosi syksy- ja talvi-ihminen, mut vuosien vieriessä tuntuu ne jotenkin pidemmiltä ja raskaammilta, ja pimeämmiltä. Oon tosi taipuvainen kaamosmasennukseen, joten pimeys on varmaanki se raskain. Nyt on niin ihanaa kun on valoisaa niin pitkään, tiet on sulat pyöräillä ja on taas vaan jotenkin paljon kevyempi olo.
Kevät on mennyt töitä puurtaessa, paljon on kaikenlaista hommaa tässä ennen kesää ja ihan mukavasti on kyllä mennyt. Oon löytänyt positiivisen vireen töissä ja saanut siitä paljon kiitostakin, mikä tuntuu tietty tosi kivalta. Näyttäisi hyvältä myös tulevaisuuden suhteen työt, näin määräaikasena sitä saa aina vähän jännittää, eli aika hyvillä mielin on viime viikot töissä mennyt. Kellojen siirron jälkeen on kyllä painanut valtava väsy iltaisin ja aamuisinkin, yleensä mulla ei oo vaikeuksia herätä. Ehkä se tästä taas pikkuhiljaa helpottaa.
Aloittelin tossa kuusi viikkoa sitten melko vähin äänin pientä elämäntaparemonttia. Viime vuonna mun paino kasvoi kymmenellä kilolla, monestakin eri syystä, ja oon pitkään ollut tyytymätön ulkonäkööni sekä olooni. Turvotti, ärsytti, väsytti, inhotti kun vaatteet puristi. Ystävä vinkkas kalorinlaskentasovelluksesta, jonka puhelimeeni mielenkiinnosta latasin ja uteliaisuudesta hetken kokeilin. Ihan veikeetä puuhaa se olikin, joten oon sitä jatkanut ja erittäin tyytyväisenä voin nyt todeta olevani viis kiloa kevyempi. :)
Painonhallinta on ollut mulle koko mun elämän tosi vaikeaa, pääasiassa koen, että sen takia, koska kotona mulla ei opetettu oikeanlaista suhdetta ruokaan ja liikuntaan. Koko aikuisikäni oon jojoillut painoni kanssa ja suhde ruokaan ja liikuntaan on ollut hakusessa edelleen, ja tuntunut tosi työläältä. Kalorilaskuri on toiminut mulle vähän kuin personal trainerina, ja oon jotenkin vihdoinkin sisäistänyt tämän homman. En oo nipottanut mistään enkä varsinaisesti luopunutkaan mistään. Herkut jätin pois arkipäivistä. Oon pitkään ollut epäterveessä sokerikoukussa, ja on ollut virkistävää päästä siitä irti. Oon pirteämpi, energisempi ja paremmalla mielellä, ja olo on selkeästi parempi. Viikonloppuisin pidän karkkipäivän, jolloin saatan ostaa karkkipussin tai suklaalevyn, mutta sitäkään ei yleensä tuu kokonaan syötyä, vaan sen verran mitä oikeesti tekee mieli. Arkipäivien välipalat vaihdoin leivästä ja sokerisista rahkoista proteiinirahkoihin ja hedelmiin. Oon syönyt hiukan vähemmän iltaisin ja korvannut herkkuja hedelmillä. Liikun päivittäin pyörällä työmatkat, teen viikossa pari jumppaa ja käyn kerran uimassa. Pidän huolen että kulutus ja kalorien saanti kohtaa, ja siinäpä se. Syön edelleen normaalisti kaikenlaista ruokaa, oon huomannut perusruokavalioni olevan tasapainoinen ja terveellinen, se on tässä projektissa toki auttanut että perusjuttuihin ei oo tarvinnut pahemmin muutoksia tehdä. Oon omaksunut enemmän terveellisiä elämäntapoja oikeasti osaksi elämää, ja voin kyllä paremmin kuin vuosiin. En oo pahemmin sairastellutkaan, aiemmat vuodet on muuten niin, että parin kuukauden välein on ollut jotain flunssaa, angiinaa tms.
Kymmenen kiloa on ollut mulla ensimmäinen tavoite painonpudotuksessa, koska se lihominen mua on eniten harmittanut. Puolivälissä ollaan siis. Ajattelin siitä vielä seuraavat kymmenen kiloa jatkaa, sitten oltais jo melkolailla normaalipainossa. Toki tässä vielä on matkaa siihen, että on tyytyväinen omassa kropassaan ja sehän tulee pään sisältä. Tärkeä aspekti on mulle ollut terveys, varsinkin tulevaisuuteen nähden. Haluan vielä kymmenien vuosienkin päästä elää toimintakykyisenä ja terveenä. Onhan se mukavaa että kesää kohden kun mennään niin vaatteetkin istuu paremmin ja on mukavampi olla.
Semmosiakin uutisia tässä olis, että meille tulee ehkä pian perheenlisäystä, karvaista sellaista. :) Sekarotuinen pentu on tässä ollut jokusen viikon kiikarissa, viikonloppuna päästään pientä katsomaan ja katotaan sitten, että onko meillä muutaman viikon päästä koiravauva. Kaikki olis näin paperilla kohdallaan, joten toivotaan, että kaikki olis siinä kuosissa molemmin puolin, että koira meille tulisi. Kovasti vieläkin Pallea kaivataan ja tilaa on hauvalle meillä kyllä.
Sen kummempia ei nyt taida ollakaan kertoa. Elämä pääasiassa soljuu eteenpäin tosi mukavasti ja tasaisesti, ja se on ihanaa. :) Voisin yrittää päivitellä vähän useemmin vaan niin helposti se vaan jää, ja niinkuin oon ennenki todennut, niin on tosi kiva kuitenkin mieluummin elää sitä oikeetaa elämää ruudun takana vaikka näitä raportoituja ajatuksia sitten vähemmän jääkin. Ehkä se blogikipinä vielä jostain löytyy kun on näitä kiva jälkeenpäin kuitenkin lueskella. Mutta ensi kertaa ootellessa, kivaa viikonloppua kaikille! Lopuksi muutama random fiiliskuva viime ajoilta. :)
