Raskauden positiiviset

Niin se aika vaan rientää. Yli puoli vuotta raskautta jo mennyt ja 2,5 kuukautta enää jäljellä.

Jouduin eilen jäämään sairaslomalle liitoskipujen ja selkäsärkyjen takia. Neuvolatäti on tätä mulle ehdotellut jo pidempään, että pieni lepo töistä vois olla paikallaan. Nyt on sitten parin viikon aikana tuntunut töissä ollessa painetta alavatsassa ylösnoustessa ja kävellessä vihloo, selkää särkee aivan järjettömästi kun joutuu pidempiä aikoja seisomaan. Jatkuvaa rasitusta tulee kropalle eikä kunnon lepotaukoihin ole mahdollisuutta.

Ajattelin raskauden alussa, että tottakai, minun ja vauvan hyvinvointi ensin. Oon nyt kuitenkin jo viikkoja puskenut fyysisesti itseäni piippuun, mikä vaikuttaa myös siihen, että oon henkisesti aivan loppu enkä nauti oikein mistään. Syyllisyys kalvaa tästä sairaslomasta vaikka kyseessä on kaksi päivää vain nyt alkuun.

Mutta tänään, pitkien yöunien ja sängyssä lepäilyn jälkeen säryt on minimissä. Vauva jumppailee tyytyväisenä ja miten ihana oli istua pihalla koiran leikkiessä ja vauvan potkiskellessa, kevätaurinko paistaa ja on lämmin. Näin sen kuuluisi mennä. Mä en saa tätä aikaa ikinä takaisin enkä koe sitä koskaan uudelleen, ensimmäistä kertaa raskaana oloa ja tätä aikaa kun vauva on vasta tulossa. Haluan nauttia siitä ja haluan raskauden menevän loppuun asti hyvin, mulla, mun miehellä ja vauvalla on siihen myös oikeus. Oon yllättynyt siitä, miten kovin itseäni ruoskin siitä, että saan levätä silloin kun kroppa ei jaksanut ja pitää huolta itsestäni ja lapsestamme.

Oon kirjoittanut useamman merkinnän luonnoksiin, mut en oo julkaissut mitään niistä, koska ne ovat niin negatiivisia. Niistä selkeästi huomaa, miten rasittunut oon ollut. Tämän merkinnän ajattelinkin siis nyt pyhittää raskauden positiivisille asioille. :)

Raskaudessa ja raskaana olemisessa ihanaa on ollut...

*oikeus, kunnia ja ihme saada olla raskaana. Edelleen koen raskaana olon ja sen, että kaikki on mennyt hyvin ja "normaalisti", todella suurena lahjana, onnena ja ihmeenä. Joka päivä jaksan ihmetellä sitä, että vatsassani kasvaa minun ja rakkaimpani ihmisen lapsi, ihan oikea ihminen. Ehdin ennen raskautta jo miettiä, mitä sitten jos tämä ei onnistukaan. Niiden ajatusten keskellä positiivinen raskaustestin tulos tuntui niin suurelta lahjalta ja siunaukselta, ettei se tunne ole vieläkään poistunut mihinkään.


*vauvan potkut. Kyllä se niin vaan on, että varmasti paras juttu on se, kun vatsa kasvaa ja vauva siinä samassa, ja liikkeet tuntuu koko ajan selkeämmin. Viime aikoina vauva on reagoinut tiettyihin ääniin ja kosketuksiin tietyllä tavalla, ja on mahtavaa ajatella, että tuolla kasvaa pieni oma persoonansa. Kaikki potkut, möngerrykset ja mylläykset saavat mut todella onnelliseksi.


*hankinnat vauvalle. Aika moni lapsesta haaveileva nainen ehtii varmasti ennen raskaaksi tuloaan hiplailla ja ihastella pieniä vaatteita. Onhan se sitten ihan parasta kun niitä saa oikeasti ostaa omalle tulevalle lapselleen. Sekin on tosi hienoa, että nykyään on tosi hyvät markkinat ja kirppikset käytetyille lastenvaatteille ja -tavaroille.


*pallovatsa. Pahimmat kriisihepulit raskauden aikana koin varmasti toka kolmanneksen aikana ennenkuin vatsa alkoi kunnolla kasvaa. Raskaus vaan eteni ja eteni yli puolenvälinkin eikä ulospäin näkynyt oikeastaan mitään. Vatsa pamahtikin sitten kunnolla esiin ja yhtäkkiä ja kasvaa nyt tosi nopeaa vauhtia. Vatsa aiheuttaa vieläkin ristiriitaisia ajatuksia. Kasvaminen kyllä sattuu ja kiristää, vatsa painaa ja aiheuttaa tukalaa oloa selkään ja lantioon, pukeutuminen on ollut hankalaa varsinkin talvikeleillä, mutta koko ajan ihanampi pallo se on. On ihan parasta silitellä ja paijailla sitä ja saada potkuja takaisin. Haaveilin pitkään siitä, millaista on elää raskausvatsan kanssa ja musta on kyllä ihanaa saada kokea ja nähdä sen kasvavan. :) Ja tiedän kyllä sen, että alkuun tuntuu varmasti oudolta kun vatsaa ei enää ole ja potkuja ei vatsan sisäpuolelta enää tulekaan.


*ajatukset vauvasta. Tuntuu vieläkin aika villiltä, että melko pian meillä on ihan oikea vauva. Nyt on jollain tavalla tottunut ajatukseen raskaudesta ja tuohon kasvavaan pieneen tuolla mahassa, niin kohta kaikki muuttuukin taas. On kyllä ihanaa ajatella, miltä hän näyttää ja millainen tyyppi hänestä kasvaa. Jännittää, mutta pääasiassa hyvällä tavalla. Eniten odotan sitä, että mies saa vauvan syliin, koska hänestä tulee varmasti niin mahtava isä. <3

No niin, sain ainakin omaan mieleen selkeästi positiivisemmat vibat. :) Mulla olis paljonkin aiheita taas mielessä mistä kirjoittaa, ehkäpä ehdin ja jaksan taas piakkoin palailla kirjoittelemaan.