perjantai 23. helmikuuta 2018

Vauvan unikoulu

Vauvan kanssa elämisessä isoin, raskain ja yllättävin juttu on ehdottomasti ollut nukkuminen, tai lähinnä ongelmat sen kanssa, väsymys ja univajeen vaikutukset.

Mä olen teini-ikäisestä asti ollut melko huono nukkuja. On ollut nukahtamisvaikeuksia, nukkumisvaikeuksia, olen herkkäuninen, mulla on silti suuri unentarve ja oon ehkä muutaman kerran vuodessa nukkunut 7 tuntia putkeen, muuten heräillyt 1-2 kertaa yössä vähintään. Ajattelin siis, että nää yöheräilyt mä handlaan kyllä. Miten väärässä ihminen voi olla.

Tosin nyt sanottakoon, tästä asiasta ei voi ymmärtää mitään, jos ei sitä ole kokenut. Mä en ole oikeasta väsymyksestä aiemmin tiennyt kyllä yhtään mitään, enkä siitä miten kuukausien valtava univaje voi ihmiseen vaikuttaa.

Meidän poika on herkkä, temperamentiltaan vaativa ja melko suuritarpeinen lapsi. Viiden kuukauden ikäiseksi asti hän heräili keskimäärin parin tunnin välein. Välillä oli viikon, parin kausia, että hän heräili tunnin välein. Kun kiinteää ruokaa alkoi viiden kuukauden iässä mennä suht hyvin 5 kertaa päivässä ja lisättiin iltapuuro aterioihin, unipätkät pidentyivät noin kolmeen tuntiin. Tätä kesti pari viikkoa, kunnes alkoi jokin ihme hulina-aika, ja jätkä heräili illalla muutaman tunnin ajan vartin-puolen tunnin välein ja yöllä edelleen 2-3 tunnin välein.

Tällöin otimme käyttöön tassuttelun, eli ensisijaisesti jos heräämisväli oli alle 3h, silittelimme pojan takaisin uneen. Tällä päästiin muutamassa yössä siihen, että heräämisiä oli enää noin kaksi yössä, joskus vain yksi. Tällöin poika joi edelleen maitoa. Tällä oli jo aika iso vaikutus arkeen kun omatkin unipätkät oli jo sitä kolmea tuntia, joskus yli. Nukahtaminen helpottui myös tosi paljon, kun oli aiemmin ollut kovaa raivoa ja nukahti oikeastaan kunnolla vaikka pullolle. Alkoi tällöin nukahtaa sänkyyn pienellä silittelyllä. Päiväunet paranivat myös, niihin saatiin vihdoin pituutta, vaikka heräsi edelleen pari kertaa myös 2-3 tunnin unien aikana.

Tätä iloa kesti noin kuusi viikkoa. Sitten tuli flunssa, korvatulehdus, viisi hammasta pariin viikkoon ja uusi flunssa. Meillä on ollut perhepiirissä ja parisuhteessa hankalia asioita, joten olin niistä jos valmiiksi väsynyt. Poika alkoi jälleen herätä 4-5 kertaa yössä. Veti maitoa posket lommolla kolme kertaa yössä puolet päivän maitomääräst. Aamulla 5-6 aikaan heräsi möykkäämään ja hulinoimaan vaikka oli selkeästi vielä väsynyt. Joskus nukahti tunnin jälkeen, joskus ei. Poitsu alkoi ryömimään kolmisen viikkoa sitten, se vaikutti myös uniin todella levottomasti.

Tämän viikon alussa mä aloin olla sitten aivan finaalissa. Mulla ei oo kuukausiin ollut voimia huolehtia itsestäni ja oon luopunut suuresta osasta omista jutuista, harrastuksista ja kivoista asioista, koska mä en yksinkertaisesti vaan jaksa. Poika oli hurjan kärttyinen ja aamuisin aivan lopen uupunut. Mä en oikeen jaksanut enää tuntea iloa mistään ja meidän parisuhde on ollut todella kovilla. Nukkumisongelmat ja väsymys hallitsi aivan kaikkea ja se stressi vallitsi päivissä koko ajan. Nukahtaminen oli pojalla todella vaikeaa, kesti kauan, hän riekkui sängyn pinnoissa, raivosi ja mylläsi, kaikin keinoin haki huomiota nukuttamassa olevalta aikuiselta ja vastusti unta. Maitopullon kanssa pelleili jatkuvasti eikä silti nukahtanut ilman.

Kolme päivää sitten tein vihdoin päätöksen siitä, että nyt on kokeiltava unikoulua. Luin paljon pistäytymisunikoulusta, jota päätin alkaa toteuttaa. Vaikeinta oli aloittaminen sekä ensimmäinen ilta tällä metodilla, sitten helpotti.

Näin olen tehnyt, ja tätä noudatetaan myös päikkäreillä silloin, kun ne nukutaan omassa sängyssä:

Pojan kanssa tehdään normaalit rutiinit ennen unia. Päivällä vaipanvaihto ja sylittelyt, jos hän jaksaa niin satuhetki sylissä, maito lattialla tai sängyssä ennen nukahtamista. Illalla iltapala, hammaspesu, kylpy, yöpuku, satuhetki sylissä, maito sängyssä kehtolaulun aikana. Hyvän unen halit ja toivotukset ennen sänkyyn laittoa ja vielä uudestaan ennen huoneesta poistumista.

Poika jätetään unipupun kanssa sänkyyn ja poistun huoneesta. Jos hän alkaa todella kovin itkeä, olen odottanut kaksi minuuttia ennen huoneeseen menemistä. Sanon, että nyt on aika nukkua, äiti on tässä, ei ole hätää ja silitän selästä. Toistan kunnes rauhoittuu ja poistun. Jos itku alkaa uudestaan, odotan kolme minuuttia ja toistan saman, seuraavalla kerralla neljä minuuttia ja toistan saman. Jos vielä täytyy pistäytyä niin uudestaan kahdesta minuutista. Nyt neljäntenä iltana aikoja voi vähän jo pidentää.

Ensimmäisenä iltana poika kiukkusi unta vastaan 45 minuuttia ja sain pistäytyä useamman kerran rauhoittamassa. Tää oli mulle ehkä raskain kohta koko hommassa, kuunnella sitä kiukkua ja miettiä miten huono äiti olen kun lähdin tähän enkä sitä maitopelleilyä nyt lähde tekemään. Mies muistutti etten tee mitään väärää ja olen kuitenkin tässä läsnä ja käyn koko ajan pojan luona. Kun uni vihdoin tuli, sitä riitti vähän yli kolme tuntia. Olin koko päivän valmistautunut yöhön ja siihen että johdonmukainen on oltava. Tässä kohtaa vaadittiin pistäytymisiä myös muutaman ja unentulo kesti 40 minuuttia. Väleissä katsoin Netflixiä ja yritin unohtaa mitä kello on ja kaiken stressaamisen. Unta riitti neljä tuntia, jolloin annoin maitoa. Olin päättänyt että maitoa annetaan aikaisintaan aamuneljältä, tässä kohtaa kello oli puoli viisi. Poika nukkui sitten vielä kolme tuntia.

Ensimmäisenä yönä siis jo heräilyjä oli vähemmän kuin kuuteen viikkoon ja ilman maitoa selvittiin yhdeksän tuntia melko ongelmitta.

Toisena iltana uni tuli vartissa kaikessa rauhassa itsekseen, ei pistäytymisiä. Unta riitti vähän yli 7h, tällaisia pätkiä poika on elämässään nukkunut aiemmin vain kahdesti. Aamukolmen herätys sujui kahdella pistäytymisellä ja uni jatkui noin viidessä minuutissa. Maito juotiin puoli kuusi ja unet jatkui puoli kahdeksaan. Toinen yö oli siis jo mielettömän hyvä.

Eilen oli edessä kolmas yö. Meillä oli hyvin erilainen päivä, koska meillä oli auto huollossa ja jouduttiin odottelemaan sitä neljä tuntia viereisessä kauppakeskuksessa. Poika söi huonosti lounasta ja nukkui puolet vähemmän kuin yleensä, pätkäunia. Mietiskelin, miten tämä mahtaa vaikuttaa yöhön. Poika oli yliväsynyt nukkumaan mennessä ja kiukkusi jälleen, mutta uni tuli vartissa. Kolmen tunnin jälkeen itki hiukan unissaan, mut ei vaatinut multa pistäytymistä. Unta riitti jälleen 3.15 asti ja uni jatkui ensin kahden pistäytymisen jälkeen, mutta itku jatkuikin hetken päästä, jolloin nukahtaminen kesti vartin. Yhteensä siis puolessa tunnissa uni tuli kunnolla. Tästä selvittiinkin sitten aamuseiskaan asti maidotta, eli koko yö, 11,5h. Kolmantena yönä heräämisiä oli siis yksi ja yömaitoa ei tarvittu.

Tavoitteena on ollut saada heräämiset pois lukuunottamatta mahdollista aamumaitoa, siellä noin viiden korvilla, jos se ei muuta yötä sotke. Tähän onkin siis jo päästy tosi helpolla. Pojalla on selkeästi ollu valmiudet tähän, ne piti vain valjastaa käyttöön. Päiväunille nukahtaminen sujuu hienosti itsekseen, ei vaadi yleensä pistäytymisiä, ja päiväunet poika myös nukkuu putkeen. Ensimmäisen unikouluyön jälkeisenä päivä hän nukkui elämänsä pisimmät päikkärit putkeen, 2h40min.

Mä olen tästä unikoulusta todella voimaantunut ja olo on helpottunut. Musta tuntuu nyt että nää uniasiat ei enää hallitse mua vaan mä hallitsen niitä. Poika on todella paljon pirteämpi ja rauhallisempi kun nukkuu pitkiä pätkiä. Mun on tosi vaikea uskoa, miten helposti tämä on käynyt, kun vain sai aloitettua. Ja oon todella innoissani siitä, että mä voin nyt ehkä saada itseni takaisin. :) Ja ennen kaikkea, olla pirteämpi ja iloisempi äiti ja parempi kumppani.

Raskainta tässä koko hommassa oli ehdottomasti se päivä, kun päätin tämän aloittaa, kun ei yhtään voinut tietää miten sujuu. Olin varautunut siihen, että valvon monta yötä, mutta edessä olikin vuoden parhaimmat unet mulle, pidemmistä hereilläolopätkistä huolimatta. On ollut ihan mahtava huomata, miten pitkät unet vaikuttaa poikaan, ja hän myös syö päivällä paremmin. Nyt kun uniasiat ei enää paina niin paljon, niin vapauden tunne on aika mieletön ja energiaa on kaikkeen muuhun paljon enemmän.

Halusin kirjoittaa tästä siksi, että mua auttoi alkuun muiden kokemukset tosi paljon. Luin paljon positiivista tästä unikoulusta ja sain voimaa aloittaa, yks parhaimmista päätöksistä mitä olen tehnyt. Haluaisin myös rohkaista väsyneitä vanhempia kokeilemaan eri keinoja, koska mä olin jo varma, etten nuku enää koskaan ja olin täysin lannistunut ja voimaton tän uniasian kanssa.

Olin aikeissa kirjoittaa muitakin kuulumisia, mutta tästä tuli jo niin hehtopitkä että en enää jaksa :D Myöhemmin sitten. Kivaa viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti